Tänään kävin kuulemassa kuinka polvi on parantunut ja kuntoutunut. Parin tunnin matkan köröttelin linja-autolla. Pitkä istuminen kangisti polven ja kävely oli jokseenkin hankalaa vastaanotolle. Leikkauksessa avustanut lääkäri kuunteli ja kuunteli, kyseli ja kyseli. Minä myös kyselin. Lopputulos seuraavanlainen. Polvi toipunut ok. Ulkoapäin tunnusteltaessa myös lumpio, eturistiside ja muut tilpehöörit paikoillaan. Lääkäri edelleen korosti pitkää toipumisaikaa ja polven tehokasta kuntouttamista. Vaikka polven ulkopuolella on pienet jäljet, sisällä operoitu paljon. Joten kivut, kolotukset ja turvotukset ovat ihan normaalia. Elokuussa voidaan jo sanoa onko leikkaus onnistunut, mutta puoli vuotta minimiaika polven toipumiseen. Jalan lihaksethan ehtivät surkastua pari kuukautta, joten sekin vaikuttaa toipumiseen. Lääkäri myös kertoi, että jalasta ei ole koskaan mennyt polvilumpio sijoiltaan (sen näkisi magneettikuvista). Jossakin vain tehtiin alkuun hieman väärä diagnoosi. Jumppaa jatketaan. Juhannusviikolla uusi jälkitarkastus.
Kotona menossa säpinäviikot. Mies reissaa reissun perään, nyt naapurimaassa. Onneksi on näitä mummoja ja pappoja, jotka rientävät avuksi ja mörönsyötiksi.
Täällä ei ole mitään nähtävää
13 vuotta sitten
1 kommentti:
Kiva kuulla, että siellä toivutaan pikkuhiljaa <3
Aurinkoa päiviisi.
Lähetä kommentti