Maanantaina fysioterapeutti ilmoitti seuraavan urheilulajin, vesikävelyn. Tänä aamuna olin kello seitsemän palvelukeskuksen uima-allasosastoa etsimässä. Muutama vanhus istui jo käytävällä reippaasti hyviä huomenia toivotellen ja kysellen jalkani vaivaa. Uima-allas löytyi ja yksi kappale pukuhuoneen ovia. Etsin kyllä toistakin ja mahdollista merkintää naiset/miehet. Ei löytynyt. Eikä ketään näkynyt. Rohkeasti menin pukuhuoneeseen ja suunnistin pesulle. Edelleenkin ihmettelin hiljaisuutta. Kurkistin altaalle. Siellä ui yksi nainen. Nainen. Mihin nainen oli jättänyt vaatteensa, kun pukuhuone oli ihan tyhjä. No, tietenkin naisten pukuhuoneeseen. Minä seisoin keskellä miesten suihkuhuonetta... Onneksi tänä aamuna ei ollut aamuvirkkuja miehiä... Kaikessa hiljaisuudessa siirryin naisten puolelle. Avatessani suihkua hana antoi sähköiskun ja toisenkin. Kuulemma ihan normaalia, sanoi vanhempi nainen, joka oli heti sangen huolissaan kävelystäni liukkaalla lattialla. Hana auki kuivalla pyyhkeellä. Toimiihan homma näinkin. Itse asia, vesikävely, sujui hyvin. Kävelyaikani (20 min.) tuntui lyhyeltä. Edelleen polvi on ok, vaikka rasitus oli kova heti aamutuimaan. Tänään vielä kuntopyöräilyä, tasapainolautaa ja muutenvaan -jumppaa.
Päivällä sain työkaverin saikalle. Tällaisella englantilaisen teekulttuurin omaavalla ystävällä on ihan omat rituaalit, jotta teestä tulisi hyvää. Teenjuonnin lomassa rupattelimme työpaikan kuulumiset, kesän odotusta sielläkin. Kevään arvioinneista keskustelimme ihan virallisesti. Helpotti, kun sai tukea omille ajatuksille tästä rikkonaisesta lukukaudesta.
Tänään ei ole ovikello soinut tiukkaan sävyyn kahden jälkeen. Kymppivuotiaat ovat luokkaretkellä. Ohjelmassa teatteria, hampurilaista ja ostoksilla käynti. Toivottavasti reissusta tulee tyytyväisiä miehiä.
3 kommenttia:
Teitsissäkin on siis ollut tänään aimo annos Susanin-vikaa, onneksi ehdit rauhassa löytää naisten pukkarin!
Tää vielä täällä :) Sulle onpi palkinto blogissani!
Kiitos ja kumarrus ( se niiaus ei oikein onnistu)!
Lähetä kommentti