Tänään menin käymään (olin 3 tuntia) työpaikalla. Ihan kuin minua olisi odotettu. Ensimmäiset "asiakkaani" koputtelivat ikkunaan ja kävin kurkkaamassa puutöiden edistymistä. Esimiehen kanssa keskustelin tovin, ja hän oli todella ymmärtäväinen. Hän käski unohtaa työasiat ja antaa sijaiseni hoitaa kaiken. Tähän asti olen tehnyt "paperihommia" kotoa käsin. Hyvä mieli jäi.
Työkavereiden näkeminen piristi myös. Monet kevään yhteiset suunnitelmat menevät minun osaltani uusiksi. Ihanat työkaverit myös joustavat ja auttavat sijaista. Sitä arvostan kovasti.
Tärkeimmät "asiakkaani" yllättyivät tulostani. Yhdessä juteltiin hiihtolomasuunnitelmista ja vähän polvijumpattiinkin. Joku totesikin, että kyllä tuo polvi kannattaa leikata, kun se ei taivu. Haikea tunnelma.
Käytävältä kaikui vielä nimeni, joten kävin moikkaamassa vielä yhdet "asiakkaat". Päivän halauskiintiö täyttyi.
Illalla ihana mieheni kyyditsi minut Näpsään. Viimeistelin ryijyä, sai virkistyä aikuisten seurassa. Tarttuipa mukaan paperilankaa kassia varten.
Nyt jalka huutaa lepoa...
Täällä ei ole mitään nähtävää
13 vuotta sitten
2 kommenttia:
Haleja myös täältä!
Kyllä kaikki järjestyy:)
Hyvää viikonloppua sinulle!
Kiitos Riitta-Maria rohkaisusta! Sitä tarvitaan ainakin näin päivien hiljaisina hetkinä. Kirsi
Lähetä kommentti