Polvi on jo vähän parempi. Hyvä leikkausta ajatellen. Kotona kävelen raput jo lähes normaalisti. Liikun pääasiassa ilman polvitukea. Ulkoillessa sitä kuitenkin käytän. Aamujumppaa, päiväjumppaa, iltajumpaa, ... pitäsi jaksaa. Polvi ei taivu kovin paljon ilman tuskaa ja hampaiden kiristelyä. Pienetkin tönäisyt sivulta käyvät kipeää. Muutaman kerran polvi on yrittänyt pettää, mutta onneksi nopea jalan suoristus on pelastanut tilanteelta.
Leikkaava ortopedi on lomalla, joten leikkausajankohta on vielä auki. Sairaalasta lupasivat sen viimeistään viikolle 12.
Onkohan se niin, että "kohtalotoverit" bongaa helposti tuolta katukuvasta. Silloin kun oli raskaana, niin ympärillä näki paljon samassa tilassa olevia. Helsingin reissulla oli viikonloppuna paljon kyynärsauvoilla käveleviä.
Täällä ei ole mitään nähtävää
13 vuotta sitten
3 kommenttia:
Niin se varmaan on, että sitä huomaa ne kohtalotoverit helpommin, kun on itse samassa tilanteessa.
Kivoja reissukuvia!
Auringon säteitä päivääsi:)
Kiitos Riitta-Maria!
Teidän lomamatkanne kuulosti hienolta, polvikivut eivät ollenkaan. Koeta jaksaa sitkeästi.
Lähetä kommentti