Kevätaurinko piristi eilen mieltä. Suunnittelin jo terassikauden avausta huopaan käärittynä lepotuolissa...
Eilen suunnistin ensimmäistä kertaa fysioterapeutille. Nyt minulla onkin sitten treffejä fysioterapeutin kanssa 1-2 kertaa viikossa. Hyvää palautetta sain polven toipumisesta; turvotus oli vähäistä ja polven liikkuvuus todella hyvä. Kotona saan kivun sallimissa rajoissa kävellä yhden kepin turvin:) Melkein tunti jumpattiin ja sain uusia kotijumppaohjeita. Maanantaina seuraava käynti.
Seuraavaksi kurvailin autolla terveyskeskukseen. Ajaminen sujuu, kun onneksi autossamme automaattivaihteet. Kipeä jalka vain ylös ratin viereen kylmäpussin kera ja kaasu pohjaan. (Mummot, tuo oli vitsi!) Tikit saatiin näppärästi pois ja hoitaja kertoi haavojen olevan siististi parantuneita :) Sairaanhoitaja oli sama, joka otti minut vastaan silloin tammikuussa, kun jalkani loukkasin. Hän yllättyi, kun kuuli mitä polvesta oli hajonnut. Lopuksi hoitaja totesi, että onneksi sinulla oli vakuutus.
Eilinen reippailu otti veronsa. Yöllä taas kärvisteltiin kivun kanssa. Mutta tänä aamuna paistaa taas aurinko... Nyt jumppaamaan.
Täällä ei ole mitään nähtävää
13 vuotta sitten
4 kommenttia:
Kiva, että haava parantunut hyvin ja muutenkin kuntoutus etenee. Hienoa!
Mitä! Onko teidän autossa automaattivaihteet??? Osaatsä ajaa semmosella!?! Hui! Olen joskus kokeillut P:n automaattivaihteista autoa enkä oikein tullut sinuiksi sen puuttuvan kytkimen kanssa...
Täälläkin iloitaan jokaisesta pienestäkin edistysaskeleesta.
Joo, löytyy automaattivaihteet. Opettelua ajaminen ensiksi vaati, mutta nykyisin se ei ole ongelma. Uskaltaudun jopa kaupungin vilinään, kun tiedän auton varmasti lähtevän mäkilähdöissä (eikä se luisu taaksepäin tai kokonaan sammu). Nykyisin ongelmia tuottaa, jos joudun ajamaan autolla, jossa pitää kytkintäkin MUISTAA polkaista ja vaihdetta vaihtaa. Tottumiskysymys varmaan. Kirsi
Mitenhän se jalka sopii siihen ylös ratin viereen, ei kannata kokeilla, vain jos kuljettaja on paikalla niin voihan siitä viereltä laittaa!Kyllä se siitä paranee ja auringonpaiste vaan lisääntyy!Terveisiä täältä askontien mummolasta!
Toiveikkaana ja positiivisella mielellä jalan suhteen olen. Omasta aktiivisuudesta ja sinnikkyydestä toipuminen on kiinni.Odotamme jo vappu-viikonloppua ja mummolareissua. Toivottavasti pääsemme sinne. Kirsi
Lähetä kommentti