Tänään oli taas fysioterapeutti-päivä. Jalka taipuu 85 astetta. Pienin askelin eteenpäin. Nyt onkin fyysisen jumpan lisäksi henkistä jumppaa. Polvi kestää enemmän kuin uskon ja luotan. Aina vain häilyy mielessä tammikuinen ilta, lumpsahdus, kipu, lumpsahdus... Nyt tulikin kotijumppaan liikkeitä, joita ei tehdä tuettuna. Yhdellä jalalla seisomista, tasapainolaudan pyöritystä, muutamia askelia ilman sauvoja. Onneksi on fysioterapeutti, joka potkii eteenpäin ja rohkaisee.
Vakuutusyhtiö lähestyi eilen kirjeellä, jossa todettiin fysioterapeuttikäynnit vakuutuksen korvattaviksi.
Työnantajakin lähestyi virallisella kirjeellä, jossa minulle oli myönnetty sairasloma. Mietin vain olisikohan se voitu jättää myöntämättä. Ei kai.
Täällä ei ole mitään nähtävää
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti