Pääsiäisen pyhät olivat ja menivät. Minun kaverina oli kipu. Kaksi leikkauksen jälkeistä päivää meni lääketokkurassa ilman kipua, mutta sitten se alkoi sopivasti pääsiäisen pyhiksi. Kaveri saapui heti, kun jalka vaihtoi asentoa. Kovinta kipu oli ylösnoustessa, polvi tuntui halkeavan. Pillereitä napsin parin tunnin välein. Oli pakko pitää listaa, että lääkkeiden määrässä pysyi kärryllä. Pääsiäispyhien saldo oli n. 40 pilleriä. Kivusta huolimatta jumpattu on viisi kertaa päivässä.
Muu perhe vietti rauhallista pääiäistä äidin levätessä jalka kohti kattoa kylmäpussilla käärittynä. Kylpyläreissu miesten kesken oli pyhien kohokohta.
Ihanainen mieheni on kärsivällisesti pyörittänyt huushollia aamusta iltaan sekä avustanut vaimoaan pukemisesta lähtien. Ymmärrystä tämä vaatii myös poikakolmikolta.
Tämä aamu jo valkeni ilman tuttua kaveria. Toki vähän se sieltä kurkisteli, joten suunnistin pillerilaatikolle. Nyt onnistuu jo istuminen ja on ainakin tämä yksi väylä ulkomaailmaan. Edessä ensimmäinen käynti fysioterapeutilla ja tikkien poisto. Vähän jännittää, onko kaikki lähtenyt sujumaan odotusten mukaisesti.
3 kommenttia:
Voimia sinulle sinne! Vielä se koittaa kivutonkin päivä.<3
Hurjia lääkemääriä. Onneksi kuitenkin kipulääkkeitä olemassa ja hyvä, jos kehitys menossa siihen suuntaan, että lääkkeitä pääsee vähentämään.
Hissukseen mutta päättäväisesti!
* puhaltaa parantavasti*
Kiitos blogiystävät kannustuksesta! Kyllä elämä voittaa ja kipu jo hellittää. Kirsi
Lähetä kommentti